Oon patalaiska, en oo hirveä luontoihminen, tykkään olla kotona, rakastan villasukkia ja lämmintä peittoa. Iltakävelyt, lenkit, ulkoilma harrastukset ei ole mun mieleen.
Hermostun helposti, huudan usein jota en tarkota, joskus tarkotan.
Valitan aina, joko liian kuuma, liian kylmä, mikään ei ole koskaan hyvin. Osaan olla oikea bitch, sanoa rumia sanoja. En osaa ilmaista tunteita sanoilla ääneen (jos ollenkaan) Olen kuulemma kiittämätön, ja tylsä.
Niin miksi nämä kaikki asiat, jos mietit mitä oot itsekkin kertonut ihmiselle mun huonoista puolista, etkö vain voisi miettiä, että ansaitset sitten parempaa? Miksi olet niin maassa, jos kerran olet itsekkin sanonu että et jaksa enää. Voisitko tää olla kenties läheisyysriippuvuutta eikä rakkautta, jota kovasti todistelet. Jos mä oon kerran ollut niin sydämetön ja sä et voi elää ilman mua niin miks ihmeessä sit kaikki nää? Mieti tarkkaan pitä puhut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti