Lukijat

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Maski naamalla

Kirjotan nyt kotikoneelta, oli pakko avautua.
Ei toimi ''' kirjain ' niinkuin Aiti, joten alkaa valittako...

Nyt kun oon viettanyt aikaa yksin, se on omituista ja kiinnostavaa, mutta samalla surullista.
Tama ei pade kaikkiin, mutta suuriin osiin ihmisista, jotka on mun elamassa tai tuntee mut jollain tapaa.

Esim. jos haluan huomiota, ja en saa sita, mun on pakko jostain syysta tehda hirvee draamakohtaus kaikesta, kaikki pitaa olla niin dramaattista, joten se loppu ois kaunista..
Elan tai luulen elavani leffassa, ja riitojen kautta kaikki menee paremmin pain.

Isoin asia mita yritan sanoa on, etta mulla on pahoja ongelmia nayttaa tunteitani, oikeita tunteita, tai ottaa vastaan rakkautta ja uskoa siihen pelkaan pettymysta, en paasta jotenkin sisalle, mulla on aina varasuunnitelma tai joku keino esittaa hassua tai jotain muuta paastakseni tollasesta tilanteesta pois.

Onhan mullakin hetkeni, mut miks kokoajan juoksen vaan karkuun, enka saa tata maskia pois koskaan

Taa on niin totta

maanantai 21. heinäkuuta 2014

22.7.2014

Huomenta,

Saavuin juuri töihin ja ajankuluksi kirjotan, mikään ei ole pahemmin muuttunut, mitä nyt vklp söin pizzaa, jotka sitten väkisinkin oli saatava ulos.
En kestänyt sitä täyteläisyyden tunnetta, kun oon tottunut maha tyhjillään olemaan.

Pitää nyt opetella olemaan yksin, olla riippumaton ystävistä yms.
Hyvinhän se ennenki suju multa, miks ei nytte muka? En muista mitä kaikkea kotona hommailin, täytyy muistella niin kyllä se sieltä tulee.

Vaaka ja patteri, en osta uutta enneku oon valmis.
Haluisin nukkua äitin vieressä niinku ennen vanhaa, vaikka oonki jo 23 oon aina lapsi, jos vielä jollainlailla erikoistapaus, ehkä läheisriippuvainen..

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Hyvin menee!

Moikka,

Noin 4vkoa syömättä, lukuunottamatta juustoa ja jotain pientä, näkyy kropassa ja kunnossa, heikottaa jatkuvasti, mutta kyllä mä kestän jos oon päättänyt!

Vaaka on rikki tai patteri on loppu, enkä uutta hanki ennenku nään ja tunnen, että on huomattavasti paino tippunut. Säästöliekeillä mennään, kohta rupee tippumaan urakalla ja näkymään paremmin.

Poikaystävä sai oleskeluluva ja lähtee 2kk ulkomaille hankkimaan ajokorttia perjantaina, tämä auttaa asiaa, mutta en tiedä mitä tulee tapahtumaan, vähän pelottavaa.

Tällästä, tavoitetta kohti ----> :)!

HUOM. teen tämän itseni takia, en muiden/poikaystävän, halun vaan saman tunteen kun ennenkin oli :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Mikä musta tulee isona?

Pidän ana taukoja kirjottamisesta, mutta kun olen postannut tekstin, sen jälkeen tulee tuhansia asioita mitä olisi pitänyt kirjottaa.
Aina kun jään yksin kotiin, nyt :D

Mulla on tänä vuonna mietittänyt paljon se, että missä mä olen hyvä, ja mitä mun kannattaisi opiskella lisää tai tehdä työksi.
En tiedä, mulla on ollut muutama ajatus.

Haluaisin olla huostaanotettujen nuorten kanssa tekemisissä, koska ymmärrän, olen itsekkin ollut, jos voisin jotenkin auttaa.
Tämä tarkottaisi lähihoitaja sekä nuoret.

Tykkään muodista, niin tykkää moni muukin, ja se nyt ei vaan riitä.
Sitten olen miettinyt tätä kirjottamista, mistä oikeasti tykkään, esim joku aihe, josta pitäisi kirjoittaa ja mun täytyisi ensin kokea se itse, jotta voisin kirjottaa siitä omin silmin.
Tyhmältä kuullostaa esim. kirjota aiheesta "viikko ilman rahaa" jos en itse kokeilisi sitä.

Uskon, että olisin siinä hyvä.... Mutta ei hajuakaan missä tälläistä olisi tarjolla ja voiko esim. tehdä työkseen vai harrastukseen?
Olisi hienoa jos olisi oma työhuone, tietokone, ja sitten vähän kuin lempisarjastani "Sex in the city" ja Carrie.

ps. tässä ei nyt ihan työhuone ole, mutta te tiedätte pointin!
Tarvitsen jonkun vinkin/johtolangan jotta tietäisin, mitä mun tulee tehdä, missä mä oon HYVÄ!
Nykyinen työ on kivaa, mutta ei loppuelämäksi.
Oi jumala, anna minulle merkki :D

Sunnuntai 1.6

Ruokin itseäni ja mun häiriöitä katsomalla Victoria Secret Fashion showta, jossa kaikki mallit on kadehdittavan täydellisiä, että sattuu :D

Miten voi olla kaunis, laiha, rikas, ja kaiken lisäks jokainen näistä enkeleistä vaikuttaa vielä kauniilta sisältäkin. 
Täydellistä elämää...

Niin, olin ulkona vanhan tutun kanssa, joka ei tietenkään tiedä musta mitään! Ja hänen mielestä olen ollut niin laiha, eli nyt en ole :) Sattuu sattuu kirvelee, omena kurkussa.. 
No tälläsenä ihmisenä kun minä, jolla on kymmenkertainen maski naamalla ettei vaan satuta itseään, vastaan hymy naamalla "näin on parempi".

Voitte vain uskoa miten pieni kommentti pilasi koko mun illan, ja antoi lisäpotkua taas entiseen elämään!

Mä NIIIN kaipaan sitä tunnetta kun voi kokeilla mitä tahansa ja kaikki melkeen roikkuu, kun istuu ei purista mistään, siis en edes voi luetella, tulee ikävä sitä maailmaa.
Mä pystyn, mutta se tarvii niin paljon ponnisteluja, sen jälkeen siitä tulee helppoa, ensimmäinen kuukausi on vaikeeta, sen jälkeen olen sotkenu mun pääni niin sekaiseksi, että se jää.
Anybody who knows me, tietää mun pystyvän siihen jos päätän.

Nytten kun oon lomalla, mun ystävä aina nauraa "pari siideriä" aina pari siideriä, light, oli välii light vai ei, ne lihottaa.
Tietenki jos se jäisi vain siidereihin, sitten ei.
Mun pitää sitoutuu tähän 150% eikä 90%, siitä ei tule mitään.

Huomenna on maanantai ja mulla on loma, jos huommenna on lämmin ilma, meen rannalle I:n kanssa, jännittää bikinit.. 
Vaikka se sanoo tuhat kertaa, että on hyvä ja oon hullu, omassa päässä en ole!!!!

Kun saan palkan parin viikon kuluttua, lupaan teille siellä, että olen jo päässyt alkuun!

t. INSPIROITUNUT

tiistai 27. toukokuuta 2014

Im back

Terve 2014!

Tästä tulee pitkä teksti

En halua pahottaa kenekaa mieltä, kerron vaan miltä musta oikeesti tuntuu nyt.

Mä alotan uudestaan, kirjottaminen on aina auttanut mua saamaan voimia laihtumiseen ja jos joku painaa mieltä, oon voinut purkaa sen tänne, täytyisi ehkä vähän päivittää esim. profiilia, kuvia yms. :)

Viime postauksesta on kulunut nyt vuosi.
2013 on ollut yksi elämäni erikoisin vuosi, täynnä muutoksia, pettymyksiä, riitoja, draamaa, rakkautta, pelkoa, katkeruutta, helppoa ei ole ollut, mistä voisin aloittaa..

Viime kesänä olin lomalla perheen kanssa, jossa menin kihloihin,
matkalla oli draamaa paljon.
Minä olin paha ja lapsellinen, tyhmä, ajattelematon, menin kihloihin ihmisen kanssa, jota en edes tuntenut. No ajattelin, että näin se elämä menee ja annoin mennä, mutta kesän aikana ihastuin, petin, petin kaikkia, se oli jännittävää ja väärin, mutta olin suoraansanoen sekaisin ku seinäkello, joten ei edes omatunto kolkuttanut.
En koskaa unohda tätä kesää, omasta sekoilusta, ihastumisista, serkkujen kanssa sekoilusta, nauramisesta ja en koskaan unohda miten meidän perhe veteli viimeisiä ennen rikkoutumista.

Vanhempien osalta koko matka oli yhtä helvettiä! Jatkuvaa riitelyä, raivoamista, sen tunsi ilmassa miten paljon äiti halusi pois koko perheestä, muistan kun se istu erossa meistä muista 4stä ja mökötti ja kertoi, ettei jaksa enää. Tuntui ei jaksa meitä, mitä me ollaan tehty??
Lentokentälläkin tuli hirvee perheriita sämpylät lenteli lattialle, kaikki me tiedettiin, että ero tulee. Ainut päivä jolloin äiti oli mukava oli kihlajaispäivä, kaikki muu oli suoraan sanoen kärsimystä, se siitä matkasta...

Suomeen päästyäni, ihastukseni tuli suomeen, ei siis kihlattu.
Kaikki jatkui entiseen malliin kihlatun kanssa, odotellessa kunnes tulee tänne, mutta kaikki muuttu kun sanotaan vaikka häntä vaikka "I"ksi ja kun I tuli suomeen.

Aluksi oltiin ihan kavereita vaan, kummallaki tiedossa mitä toinen ajattelee, kunnes sitten päädyttiin yhteen, ja päätin ilmoittaa kihlatulle, etten halua/voi/pysty, rikoin ja raiskasin sen sydämen ja se huus puhelimen päässä mun nimeä, purin hampaita yhteen mun oli pakko tehdä tää pakko! Ja tein oikeen päätöksen loppujen lopuks, en olis ollut onnellinen, oltiin ihan erilaisia ihmisiä. Mä olen sellanen pomottava tyyppi, ja yleensä mun kumppanit on "alistuvaa" tyyppiä, muttei liikaa, miehen pitää olla mies kumminki!
Tästä tuli paskaa niskaan, isä ei puhunut vähään aikaan, kaikki piti mua hirveenä, mutta mä tein mitä sydän kuunteli, yks elämä ja se on mun.

No me erottiin ja mun vanhemmat erosi, äiti sai asunnon ja muutti pois, tää oli vaikeeta mun isälle, mutta äitille ei niin iso juttu tietääkseni. Mutta se oli iso juttu mullekkin, vaikka olenkin aikuinen 23 jo, niin on se silti vaikeeta, kukaan ei ehkä tiedosta sitä.
Samantein meni koko perhe rikki, palasiksi ja lopuksi kääntyi sairaaksi vihaksi mitä en voi edes kuvitella.
Mä kuulin mun veljen itkevän 10 vuoteen kunnolla, huutaen puhelimeen, oli käynyt äitillä ja riidellyt, se huus ettei se jaksa enää, se ei jaksa, ja mäkin itkin ja järkytyin, että se näytti omat tunteet.

Sitten tuli raha, joka sai mun äitin hyökkäämään mun kotiin (AIVAN AIHEESTA olin jättänyt velat maksamatta) mutta sitä en koskaan unohda sitä tunnetta, miten se huusi, raivosi, puhui kun koiralle, töni, mä olin shokissa, ja ajattelin, että ihmiseltä, joka on synnyttänyt sut voi olla niin julma lapselle, ja opin älä luota kenekaan, kuka tahansa voi tulla ja lyödä veitsen sun sydämeen, pyöräyttää sitä ympäri ja kaataa suolaa päälle ja nauraa lopuksi.
Tää jätti mulle sellasen arven sydämmeen, ja sitä ei aikakaan paranna. Kaikki nyt ok, tai oikeestaan mikään ei ole OK.

Tämänhetkinen tilanne on hyvä omassa elämässä, ilman että ajattelen perheasioita, veljen kanssa läheisiä, isä ei pahemmin soittele, ellei tarvitse apua, siskon kanssa ok, nähää välillä, mut sit on kivaa, äitin kanssa ok.

Mulla on paljon kavereita, mutta oon löytänyt duunista ystävän ja sitten vapaa-aikana toinen sydänkäpynen, jee!
Isompi asunto, kiva työ, poikaystävä, ei edes riidellä, ihan kivaa :) Ja mun kesäloma alkaa perjantaina!!
Menny nää pari viikkoa vähä huurussa, on ollu hauskaa ja nautittu vaikka mitä, ja näin mä aattelin mun kesän pitää, mitä sitten!

Mietin aina välillä tuttuja vanhoja, mut kaikki on jatkanu eteenpäin.

Mutta Blogin tarkotus on nyt alottaa taas laihduttaminen ja avautuminen se helpottaa! =)

HUOMISEEN