Terve 2014!
Tästä tulee pitkä teksti
En halua pahottaa kenekaa mieltä, kerron vaan miltä musta oikeesti tuntuu nyt.
Mä alotan uudestaan, kirjottaminen on aina auttanut mua saamaan voimia laihtumiseen ja jos joku painaa mieltä, oon voinut purkaa sen tänne, täytyisi ehkä vähän päivittää esim. profiilia, kuvia yms. :)
Viime postauksesta on kulunut nyt vuosi.
2013 on ollut yksi elämäni erikoisin vuosi, täynnä muutoksia, pettymyksiä, riitoja, draamaa, rakkautta, pelkoa, katkeruutta, helppoa ei ole ollut, mistä voisin aloittaa..
Viime kesänä olin lomalla perheen kanssa, jossa menin kihloihin,
matkalla oli draamaa paljon.
Minä olin paha ja lapsellinen, tyhmä, ajattelematon, menin kihloihin ihmisen kanssa, jota en edes tuntenut. No ajattelin, että näin se elämä menee ja annoin mennä, mutta kesän aikana ihastuin, petin, petin kaikkia, se oli jännittävää ja väärin, mutta olin suoraansanoen sekaisin ku seinäkello, joten ei edes omatunto kolkuttanut.
En koskaa unohda tätä kesää, omasta sekoilusta, ihastumisista, serkkujen kanssa sekoilusta, nauramisesta ja en koskaan unohda miten meidän perhe veteli viimeisiä ennen rikkoutumista.
Vanhempien osalta koko matka oli yhtä helvettiä! Jatkuvaa riitelyä, raivoamista, sen tunsi ilmassa miten paljon äiti halusi pois koko perheestä, muistan kun se istu erossa meistä muista 4stä ja mökötti ja kertoi, ettei jaksa enää. Tuntui ei jaksa meitä, mitä me ollaan tehty??
Lentokentälläkin tuli hirvee perheriita sämpylät lenteli lattialle, kaikki me tiedettiin, että ero tulee. Ainut päivä jolloin äiti oli mukava oli kihlajaispäivä, kaikki muu oli suoraan sanoen kärsimystä, se siitä matkasta...
Suomeen päästyäni, ihastukseni tuli suomeen, ei siis kihlattu.
Kaikki jatkui entiseen malliin kihlatun kanssa, odotellessa kunnes tulee tänne, mutta kaikki muuttu kun sanotaan vaikka häntä vaikka "I"ksi ja kun I tuli suomeen.
Aluksi oltiin ihan kavereita vaan, kummallaki tiedossa mitä toinen ajattelee, kunnes sitten päädyttiin yhteen, ja päätin ilmoittaa kihlatulle, etten halua/voi/pysty, rikoin ja raiskasin sen sydämen ja se huus puhelimen päässä mun nimeä, purin hampaita yhteen mun oli pakko tehdä tää pakko! Ja tein oikeen päätöksen loppujen lopuks, en olis ollut onnellinen, oltiin ihan erilaisia ihmisiä. Mä olen sellanen pomottava tyyppi, ja yleensä mun kumppanit on "alistuvaa" tyyppiä, muttei liikaa, miehen pitää olla mies kumminki!
Tästä tuli paskaa niskaan, isä ei puhunut vähään aikaan, kaikki piti mua hirveenä, mutta mä tein mitä sydän kuunteli, yks elämä ja se on mun.
No me erottiin ja mun vanhemmat erosi, äiti sai asunnon ja muutti pois, tää oli vaikeeta mun isälle, mutta äitille ei niin iso juttu tietääkseni. Mutta se oli iso juttu mullekkin, vaikka olenkin aikuinen 23 jo, niin on se silti vaikeeta, kukaan ei ehkä tiedosta sitä.
Samantein meni koko perhe rikki, palasiksi ja lopuksi kääntyi sairaaksi vihaksi mitä en voi edes kuvitella.
Mä kuulin mun veljen itkevän 10 vuoteen kunnolla, huutaen puhelimeen, oli käynyt äitillä ja riidellyt, se huus ettei se jaksa enää, se ei jaksa, ja mäkin itkin ja järkytyin, että se näytti omat tunteet.
Sitten tuli raha, joka sai mun äitin hyökkäämään mun kotiin (AIVAN AIHEESTA olin jättänyt velat maksamatta) mutta sitä en koskaan unohda sitä tunnetta, miten se huusi, raivosi, puhui kun koiralle, töni, mä olin shokissa, ja ajattelin, että ihmiseltä, joka on synnyttänyt sut voi olla niin julma lapselle, ja opin älä luota kenekaan, kuka tahansa voi tulla ja lyödä veitsen sun sydämeen, pyöräyttää sitä ympäri ja kaataa suolaa päälle ja nauraa lopuksi.
Tää jätti mulle sellasen arven sydämmeen, ja sitä ei aikakaan paranna. Kaikki nyt ok, tai oikeestaan mikään ei ole OK.
Tämänhetkinen tilanne on hyvä omassa elämässä, ilman että ajattelen perheasioita, veljen kanssa läheisiä, isä ei pahemmin soittele, ellei tarvitse apua, siskon kanssa ok, nähää välillä, mut sit on kivaa, äitin kanssa ok.
Mulla on paljon kavereita, mutta oon löytänyt duunista ystävän ja sitten vapaa-aikana toinen sydänkäpynen, jee!
Isompi asunto, kiva työ, poikaystävä, ei edes riidellä, ihan kivaa :) Ja mun kesäloma alkaa perjantaina!!
Menny nää pari viikkoa vähä huurussa, on ollu hauskaa ja nautittu vaikka mitä, ja näin mä aattelin mun kesän pitää, mitä sitten!
Mietin aina välillä tuttuja vanhoja, mut kaikki on jatkanu eteenpäin.
Mutta Blogin tarkotus on nyt alottaa taas laihduttaminen ja avautuminen se helpottaa! =)
HUOMISEEN
