Nyt vituttaa, ahdistaa tulevaisuus (tuntuu ettei sellasta ole, ainahaan hänen kanssaan) tuntuu rumalta, ei tarpeeks riittävältä, tuntuu PAHALTA.
Pupu kysyi voiko katsoa mun laukkuun. Olen piilotellut siellä mun rauhottavia lääkkeitä (
Miten joku toinen ihminen voi uhkata heittää pöntöstä alas toisen lääkkeet, millä oikeudella? Jos lääkäri määrää sulle rauhottavia se ei tee susta narkkaria, ja varsinki jos niitä käyttää niinku kuulukin.
Annoin sille linkin mun blogiin toivossa että se ymmärtäis että tää todellakin on sairaus.
Vastaukseksi sain, että hän haluaa normaalin tyttöystävän eikä mitään sairasta anorektikkoa, ja opettele hyväksymään ittes sellasena ku oot.
Ai sormia napsauttamalla munko pitäis nyt muuttaa oma minä-kuva ja elää ja jatkaa normaalia elämää. Ei se ihan noin mene! Sairaus on sairaus ja omakuva on ja pysyy, kunnes siihen saa pitkäaikasta apua, terapiaa, ihan mitä vaan tarvii.
Ja jos mun tavote on 50, se on! Anorektikko on paljonkin vähemmän, mä haluan vaan olla laiha, en 50 alemmas edes haluaisi mennä. 50 kg mun pituselle on vielä normaalia. Ehkä vähän alipainoa, mutta ei mitenkään vaarallisen laihaksi. 5kiloa tästä ei tee musta anorektikon näköstä.
Ja jos mun tavote on 50, se on! Anorektikko on paljonkin vähemmän, mä haluan vaan olla laiha, en 50 alemmas edes haluaisi mennä. 50 kg mun pituselle on vielä normaalia. Ehkä vähän alipainoa, mutta ei mitenkään vaarallisen laihaksi. 5kiloa tästä ei tee musta anorektikon näköstä.
"Myötä ja vastoinkäymisissä" ja vitut. Ja muutenkin kuulin sellasta settiä, että sai mut muutenkin ärsyntyneeksi, epäileväksi jne. Rannalla tyttöjä kotimaassa ja vaan hänen veljensä huomasi tytön, vaikka joka päivä olivat samassa paikassa olleet. Ei hän huomaa mitää, ei hänellä oo silmiä päässä niinkö?
Ja mun pitää kullemma valita tää sairaus tai se, ja millanen äidinhahmo olisin. Syömishäiriöiset osaavat kyllä peittää jälkensä, niin ettei lapset ymmärrä. Ja kun tavotteeseen pääsee, ei siitä alemmas tarvitse mennä, jos hankitaan lapsia, ei edes mietitä tollasia asioita.
Ja niinku mä vielä painotan mulla on tavote, en halua siitä alemmaksi, kaikilla on tavotteita.
Ja niinku mä vielä painotan mulla on tavote, en halua siitä alemmaksi, kaikilla on tavotteita.
Sama uskonto, erimaa, tää saa mut masentumaan, koska aavistelen pahasti,että jotain pahaa tapahtuu. Ja mun vaistot ei koskaan osu väärin.
En tiedä mitä tehdä, ja jos joudun tämänkin perjantain olemaan yksin, niin ei hyvä.
En löydä sanoja kuinka (vituttaa) ei oo oikee sana, en edes löydä sellasta, en tiedä, viimeistää enskesänä joudun omassa päässä lausumaan nämä sanat, aamulla tuli telkkarista, jotenkin tajusin heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti