Lukijat

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Noniin!

Vihdoinkin pitkien vuosien jälkeen pääsin/jaksoin itsekin perustaa oman blogin jonne voin kertoa omista ongelmistani, iloista, kaikesta mitä vaan voi elämässä sattua, tai on sattunut.  Enkä vain lukea toisten. .Oon huomannu kuinka se auttaa kun voi kertoa omista asioista ihmisille ja tietää että, joku voi ehkä samaistua itseensä...Yritän pysyä mahdollisimman anonyymina, nimittäin poikaystävä ei ole kovin innostunut näistä blogien lukemisista, saati sitten oman perustamisesta :)

Näin aloitukseksi kerron vähän historiaa..

Kun olin vasta 9-vuotias minä ja veljeni vietiin parempaan paikkaan asumaan, sijaisperheeseen, pois kaikesta pahasta mitä siiihen aikaan tapahtui meidän elämässä.
Merillä oli turvallinen paikka sedän ja tädin luona, mutta meitä ei päästetty sinne. Veljemme kanssa itkettiin tädin ja sedän perään pitkään, koska he olivat meidän "vanhemmat" kunnes meidätkin erotettiin.
Aluksi muutto tuntui pahalta ja ahdistavalta ja ne kaikki ihmiset oli "pahoja" halusivat vaan huutaa ja jollakin tavalla tehdä meille pahan olon. Siltä se ainaki tuntui.
Vuosien mittaan asiat parani, luottamus kasvoi, uudet kaverit, uusi koulu, normaali tasapainoinen perhe-elämä alkoi.
Siellä asuttiinkin sitten siihen 18-vuoteen asti, kunnes tuli kauhea kiire, hoppu, pakko päästä pois Helsinkiin asumaan omilleen.. Se olikin suurempi muutos mitä olisin voinut kuvitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti